Suomalaisvanhempia kuormittavat erityisesti perfektionismi, lasten erityisen tuen tarpeet, taloushuolet sekä työn ja perheen yhteensovittaminen. Jyväskylän yliopiston VoiKu-tutkimus on selvittänyt, mikä vanhempia uuvuttaa ja mikä puolestaan auttaa heitä jaksamaan.
Psykologian professori Kaisa Aunolan mukaan vakavasti uupuneiden vanhempien osuus ei yksin kerro koko ilmiöstä. Uupumisriskiä on huomattavasti useammalla kuin kaikkein pahimmin uupuneilla.
Erityistarpeet ja taloushuolet kuormittavat
Yksi keskeisimmistä kuormitustekijöistä liittyy lasten erityisen tuen tarpeisiin.
”Voimakkain selittäjä oli lasten erityisen tuen tarve kuten neuropsykiatriset haasteet, oppimisvaikeudet tai nuorten mielenterveyshaasteet”, Aunola sanoo.
Kuormitusta lisää usein se, että tuki koetaan riittämättömäksi, byrokratia raskaaksi ja vanhemmat joutuvat taistelemaan arjen haasteiden kanssa liian yksin. Myös perheen heikko taloudellinen tilanne kasvattaa uupumusriskiä. Lisäksi nuoremmat vanhemmat näyttävät olevan alttiimpia uupumukselle kuin vanhemmat, joilla on enemmän elämänkokemusta, tukiverkkoja ja perspektiiviä.
Perfektionismi kasvattaa paineita
Taustatekijöitäkin vahvemmaksi kuormittajaksi nousee kuitenkin perfektionismi. Aunolan mukaan kaikkein raskainta ei ole vain se, mitä vanhempi vaatii itseltään, vaan se, että odotuksia tulee kaikkialta ympäriltä.
”Taustatekijöitä suurempi selittävä tekijä vanhemmuusuupumukselle on kuitenkin perfektionismi.”
Paineita synnyttävät some, media ja myös asiantuntijapuhe. Vanhemmat altistuvat jatkuvasti uusille ihanteille, neuvoille ja tutkimustuloksille, joita voi olla vaikea sovittaa omaan arkeen.
”Lisäksi on hyvä tiedostaa, ettei täydellistä vanhempaa ole olemassa – tai hän on lähinnä se, joka ei pyri täydellisyyteen eikä suorita vanhemmuutta.”
Uupumus näkyy arjessa monin tavoin
Vanhemmuuden uupumus näkyy usein syvänä fyysisenä ja emotionaalisena väsymyksenä, jota lepo ei helpota. Aunolan mukaan vanhemmasta voi tuntua jo aamulla siltä, että uusi päivä on liian raskas kannettavaksi.
Toinen tärkeä merkki on kokemus siitä, ettei ole enää samanlainen vanhempi kuin ennen. Tunteet kuormittuvat, pinna palaa herkemmin ja lapselle tulee sanottua asioita tavalla, jota itsekin katuu. Siihen liittyy usein syyllisyyttä ja tunne siitä, ettei haluaisi toimia niin kuin toimii.Kun ilo katoaa arjesta
Kolmas hälytysmerkki on ilon katoaminen lasten kanssa olemisesta. Vanhempi ei enää jaksa osallistua leikkiin, kysellä kuulumisia tai olla aidosti läsnä. Vanhemman rooli voi alkaa tuntua raskaalta, ja siitä voi herätä halu päästä pois. Aunola muistuttaa, että yksittäisinä hetkinä tällaiset tunteet kuuluvat elämään, mutta jos ne toistuvat viikoittain tai päivittäin, tilanne vaatii huomiota.
Vakavassa uupumuksessa vanhempi voi myös etääntyä lapsistaan ja perhe-elämästä tunnetasolla.
”Koska vanhemmuudesta ei voi irtisanoutua, vanhempi saattaa alkaa toimia automaattiohjauksella.”
Arjen pakolliset tehtävät hoituvat edelleen, mutta yhteys lapsiin heikkenee. Vanhempi tekee ruoan, vaatettaa lapset ja huolehtii päivän kulusta, mutta ei enää ole samalla tavalla läsnä. Aunolan mukaan vanhemman ja lasten väliin voi tuntua laskeutuvan ikään kuin verho.
Uupumus heijastuu laajalle
Vanhemmuuden uupumus on yhteydessä myös työuupumukseen, vaikka kyse on eri ilmiöistä. Jos toinen kuormittaa voimakkaasti, myös toisen riski kasvaa. Toisaalta työ voi joskus myös kannatella, jos se tarjoaa hengähdystä, aikuista seuraa ja kokemuksen siitä, että jossakin vielä jaksaa.
Pitkittyessään vakava uupumus voi heijastua parisuhteeseen, mielialaan ja koko elämänhaluun asti. Vanhemmuuteen liittyy myös erityinen raskaus: työstä voi lähteä, mutta vanhemmuudesta ei.
”Yksi haastatelluista kertoi haaveilevansa pahimpina hetkinä, että hän voisi vain juosta ulos ovesta ja olla palaamatta koskaan”, Aunola kuvailee.
Myös voimavaroja on olemassa
Voimavarojakin on. Aunolan mukaan yksi tutkimuksissa toistuvasti esiin nouseva tekijä ovat lapset itse.
”He eivät siis suinkaan ole vanhempien uupumuksen lähde ja kuormittavia itsessään vaan päinvastoin.”
Lasten ilo, yhteiset arjen hetket ja hassuttelu voivat olla juuri niitä asioita, joista vanhempi saa voimaa silloinkin, kun muuten on raskasta. Tärkeitä ovat myös hyvä yhteisvanhemmuus, vertaistuki, riittävä taloudellinen turva, mahdollisuus hengähtää sekä psykologinen joustavuus – kyky käsitellä pettymyksiä ja vastoinkäymisiä ilman, että niihin juuttuu.
Yksin ei pitäisi joutua pärjäämään
Uupumuksen ehkäisyssä keskeistä on, ettei vanhempi jää yksin. Aunolan mukaan yhteisöllisyys ja turvaverkot suojaavat uupumukselta, kun taas yksin pärjäämistä korostava kulttuuri voi pahentaa kuormitusta.
Siksi vanhemman uupumusta ei pitäisi nähdä vain yksilön ongelmana, vaan myös kysymyksenä siitä, saako perhe ympäriltään riittävästi tukea, ymmärrystä ja apua.
Teksti Sinimaaria Kangas
Artikkeli on tiivistelmä Pieni on Suurin -lehdessä 3/2026 julkaistusta artikkelista, jossa toimittaja Sinimaaria Kangas haastatteli professori Kaisa Aunolaa. Lehti ilmestyi 28.7.2026
