Rasismin vastainen viikko: Ei meillä ole rasismia – vai onko sittenkin?
Ajattelemme usein, että rasismi on jossain muualla – ei omassa lähipiirissämme, työpaikallamme tai koulussamme. Kuitenkin syrjintä ja ulossulkeminen voivat olla hienovaraisia, jopa huomaamattomia. Niiden tunnistaminen vaatii arkirohkeutta. Miten voimme oppia tunnistamaan ja haastamaan rasistisia käytäntöjä omassa arjessamme?
”Rasismi näkyy arjessani siitä, miten ihonvärini perusteella tehdään oletuksia. Jotkut kyseenalaistavat, osaanko suomea, vaikka olen asunut täällä koko ikäni. Kaduilla saatan kuulla huutelua: ’Mene takaisin omaan maahasi’. Se tuntuu pahalta. Nämä kokemukset turhauttavat, mutta samalla ne vahvistavat haluani puhua rasismista ja edistää muutosta.” Vantaalainen 17-vuotias nuori
Rasismi ei ole vain yksittäisiä tekoja tai sanoja. Se vaikuttaa laajemmin turvallisuuden ja osallisuuden tunteeseen jokaisen yhteisön läpi. Se syö luottamusta omiin mahdollisuuksiin niin ihmissuhteissa kuin koulutus- ja työelämässä. Se syö yksilön uskoa itseen. Omaan arvoon. Jokaisella meistä on oikeus elää rauhassa, turvassa ja yhdenvertaisena. Samalla meillä kaikilla on myös vastuu haastaa omia ajattelutapojamme ja toimintamallejamme, jotta yhdenvertaisuus toteutuisi aidosti.
Miten rasismi tai rasismin vastainen viikko näkyy arjessa?
Rasismi voi ilmetä eri muodoissa: rakenteellisena, vuorovaikutuksessa ja sisäistettynä. On tärkeää tunnistaa ja purkaa sellaisia toimintamalleja, jotka estävät yhdenvertaisuuden toteutumista.
”Kun tapasin opinto-ohjaajan, hän ehdotti minulle suoraan hoitoalaa. En ollut kiinnostunut, vaan halusin lukioon ja yliopistoon opiskelemaan biologiaa.” Vantaalainen 30-vuotias nuori aikuinen
Rakenteellinen rasismi syntyy yhteiskunnan ja instituutioiden toimintatavoista, jotka asettavat tietyt ihmisryhmät epäedulliseen asemaan. Se voi näkyä työpaikan saamisessa tai siihen ohjaamisessa, koulutukseen pääsyssä tai palveluissa, jotka huomaamatta syrjivät joitakin ryhmiä. Rakenteellinen rasismi voi siis olla tiedostamatonta ja piiloutua neutraalilta vaikuttaviin sääntöihin, arvoihin ja normeihin. Mutta on tärkeää huomioida, että yhteiskunta ei tee mitään vaan me ihmiset olemme yhteiskunta. Näitä toimintamalleja, päätöksiä ja tekoja tai tekemättä jättämisiä teemme me – ihmiset.
Vuorovaikutuksessa rasismi voi näkyä huuteluna, nimittelynä, mikroaggressioina tai poissulkemisena. Esimerkiksi sananvapauden varjolla joku voi ajatella, että ”minulla on oikeus sanoa mielipiteeni” – mutta samalla unohtuu, että jokaisella on myös oikeus turvallisuuteen ja rauhaan.
Mikroaggressiot ovat usein tiedostamattomia pieniä kommentteja tai oletuksia, jotka viestivät, että henkilö poikkeaa ”normista”. Ne voivat aiheuttaa vähemmistöstressiä eli jatkuvaa kuormitusta ja pelkoa. Voimme vähentää tätä taakkaa kohtelemalla toisiamme yhdenvertaisesti ja kysymällä suoraan, miten voimme luoda kaikille hyvän ja turvallisen tilan.
”Mä en usko, että mulla on samoja mahdollisuuksia kuin muilla.” Vantaalainen 19-vuotias nuori
Sisäistetyllä rasismilla tarkoitetaan sitä, että rasismia kokeva ihminen alkaa itse uskoa syrjiviin asenteisiin ja kokee huonommuutta tai alemmuutta. Erityisesti jatkuvana toistuva ulkopuolelle sulkeminen tai eriarvoistaminen heikentää yksilön itsetuntoa ja uskoa omiin kykyihinsä. Sisäistettyä rasismia vahvistetaan silloin, kun aktiivisesti tai passiivisesti vähättelemme toisten kokemuksia tai ohitamme ne.
Voimme purkaa tätä kaikkea pyrkimällä puhumaan aina rakentavasti ja toistemme voimavaroja vahvistavasti. Kun pidämme toistemme puolia, edistämme yhdenvertaisuutta ja osoitamme rakkautta lähimmäistä kohtaan osana arkeamme.
Miten voin muuttaa yhteiskuntaa?
Rasismin vastustaminen ei ole vain niiden tehtävä, jotka kohtaavat sitä. Tuo muutosaskel on koko yhteiskunnan yhteinen ponnistus. Sinun ja minun. Jokaisen “minun”. Kun ymmärrämme rasismin laajana, rakenteisiin ja arkeen kietoutuvana ilmiönä, voimme vaikuttaa siihentä näkemämme lähempää. Muutos lähtee omista ajatuksistamme ja käytännöistämme: miten puhumme, millaisia oletuksia teemme ja miten voimme luoda tilaa jokaiselle olla oma itsensä. Tämä ei ole vain tulevaisuuden Suomi – tämä voi olla myös tämän päivän Suomi. Jokapäiväinen Suomi. Jokainen meistä voi olla osa muutosta. Alkaen siitä, että kuuntelemme, kyseenalaistamme totuttua ja opimme ihmisten rakastamisesta.
Tällä viikolla vietetään rasismin vastaista viikkoa ympäri Suomen. Ehkä jokainen viikko, jokainen päivä, voisi olla rasismin vastainen päivä?
