Olemme kulkeneet pitkän matkan äänestysikärajan laskusta ja lapsivaikutusten arvioinnista kohti tilannetta, jossa jokaisessa seurakunnassa tulee olla lakisääteinen nuorten vaikuttajaryhmä, jolla on aito koko seurakuntaa koskeva toiminnallinen ja hallinnollinen tehtävä.
Nuorten vaikuttamista on viimeisen kahden vuoden aikana edistetty myös alueellisesti. Jokaisessa hiippakunnassa on järjestetty nuorten vaikuttajaryhmäläisiä yhteen kokoavat tilaisuudet, joissa kaikissa nuoret ovat kohdanneet toistensa lisäksi myös hiippakunnan päätöksentekijöitä. Tänä keväänä myös kirkon hallinnon huipulla, kirkolliskokouksessa, otettiin merkittävä askel nuorten äänen vahvistamiseksi kirkollisessa päätöksenteossa.
Semma, turvallinen tila vaikuttaa
Huhtikuussa Espoon Hotelli Korpilammella järjestetty Nuorten tulevaisuusseminaari eli ”Semma” keräsi yhteen 200 nuorta vaikuttajaa ja 100 kirkon työntekijää ja päättäjää. Paikalla olivat myös ministeri Mika Poutala sekä piispat Kaisamari Hintikka ja Matti Salomäki. Semma on hieno osoitus kirkon kyvystä kuunnella: se on nuorten itsensä suunnittelema ja toteuttama nuorten kuulemistilaisuus, jonka toteutusta johtaa ja tukee nuorten aikuisten vaikuttamisryhmä NAVI.
Seminaarin järjestäjä, Lasten ja nuorten keskus, fasilitoi suunnitteluprosessia ja huolehtii käytännön järjestelyistä. Kirkolliskokous on turvannut Semman rahoituksen vuoteen 2028 asti. Taloudellinen selkänoja antaa nuorille viestin, että heidän visioillaan on todellista painoarvoa kirkon suunnassa. Tämä tuki tavoittaa nuoret myös henkilökohtaisella tasolla, mistä kertoo erään osallistujan palaute: ”Sain uusia kavereita ja tunteen, että mulla on väliä kirkossa.”
Osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemus on Semman ytimessä. Semma on turvallisempi ja kannatteleva tila, jossa nuori voi liittyä omalla asiantuntijuudellaan yhteisen kirkon rakentamiseen ja kasvaa vaikuttajana. Jotta Semma ei jäisi vain viikonlopun mittaiseksi, nuorten äänen vaikuttavuuteen on sen tuottamien toimenpide-ehdotusten levittämiseksi kiinnitetty viime vuosina erityistä huomiota.
Tällä tärkeällä vuosittaisella tilaisuudella on takanaan jo yli 20 vuoden historia ja se on toiminut keskeisenä ajurina nuorten ääntä vahvistavissa toimenpiteissä kaikilla kirkon hallinnon tasoilla. Kirkolla on nuorten vaikuttamismahdollisuuksien edistämisen prosesseihin yhteiskunnallisesti annettavaa ja se näyttää mallia siitä, miten näitä prosesseja tulee luoda ja kehittää yhdessä nuorten kanssa.
Vastuullista päätöksentekoa valtapelien ulkopuolella
Toukokuun kirkolliskokousviikolla nähtiin myönteistä kehitystä, kun nuoret kutsuttiin mukaan kirkolliskokoustyöskentelyn ytimeen, valiokuntatyöskentelyyn. Vaikka nuoria on kuultu valiokunnissa ennenkin, tämänkertainen kohtaaminen oli herättelevä esimerkki nuorten tavasta osallistua päätöksentekoon vastuullisesti ja asiapitoisesti. Erityisen vaikuttavaa oli nuorten tapa valmistautua yleisvaliokunnan kuulemiseen kummiuteen liittyvässä aloitteessa. Nuoret pyysivät saada faktat pöytään käsiteltävästä aloitteesta ja kävivät siitä perusteellisen keskustelun. Nuorten kyky pysyä erossa valtapeleistä ja keskittyä itse asiaan tuotti tulosta: Tietoinen valinta koota joukostaan moniääninen kokoonpano työskentelyyn toi valiokuntaan sellaista lisäarvoa, joka muutti lopulta edustajien ajattelua ja valiokunnan mietintöä.
Usea edustaja salissa nosti esiin, että nuorten näkemys toi kummiuteen liittyvään aloitteeseen ratkaisevaa syvyyttä ja muutti heidän omaa ajatteluaan. Edustaja Suvi Routasalo kannusti edustajakollegoitaan jatkossa kutsumaan nuoria valiokuntien työskentelyyn. Tämä tukisi myös lapsi- ja nuorivaikutusten arviointia ylimmässä kirkollisessa päätöksenteossa.
Kohti systemaattista ja jatkuvaa kumppanuutta
Huhtikuisen Semman vahva viesti – ”Kaikki asiat ovat nuorten asioita ja kirkon on aika siirtyä nuorten kuulemisesta kohti aitoa kumppanuutta” – vaikuttaa löytäneen kaikupohjaa kirkolliskokouksesta. Kirkon ylin elin näyttää nyt esimerkillistä johtajuutta ja mallia jokaiselle seurakunnalle siitä, miten nuoret otetaan mukaan kaikkeen päätöksentekoon. Jotta tämä merkittävä kehitys vakiintuisi, nuorten kuulemisesta kirkolliskokouksessa tulisi tehdä systemaattinen osa päätöksentekoprosessia. Se takaisi, että nuorten viisaus on päättäjien käytössä myös tulevilla kausilla, eikä se jäisi vain niiden edustajien varaan, jotka osoittavat erityistä kiinnostusta kuulla nuoria.
Kuuleminen voisi tapahtua pyytämällä nuorilta lausuntoja, kutsumalla nuoret mukaan valiokuntatyöskentelyihin sekä järjestämällä vuosittain Semman tiedoksiantotilaisuus salissa, missä seminaarin nuoret toisivat edustajille yhtäaikaisesti tiedon seminaarin tuottamista toimenpide-ehdotuksista. On tärkeää säilyttää tilaa myös kirkolliskokouksen käytävillä ja ruokapöydissä tapahtuville kohtaamisille. Spontaaneissa hetkissä ajatusten vaihto on luontevaa ja tasavertaista.
Marraskuussa nuoret ovat jälleen kirkolliskokouksessa, mikä tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden jatkaa arvostavaa vuoropuhelua, joka näyttää edistävän vastuullista eli moniäänistä ja asiakeskeistä päätöksentekoa. Päätöksentekoa, joka vahvistaa nuorten tulevaisuususkoa ja jonka ytimessä on vahva, osallisuutta korostava, viesti nuorille: Teillä on väliä.
Johanna Nyman, Lasten ja nuorten keskuksen osallisuussuunnittelija
