Pienen paikkakunnan tiiviit verkostot ovat Lieksan seurakunnassa voimavara, joka halutaan hyödyntää. Varhaiskasvatuksen ohjaaja Leena Pääkkönen korostaa, että ihmisten tunteminen silottaa tietä yhteistyölle ja luo vakaan sekä turvallisen perustan koko toiminnalle.
– Täällä luotetaan sinnikkyyteen ja pienestäkin iloitsemiseen. Työntekijämme tekevät työtä myönteisellä otteella, Pääkkönen kuvailee lieksalaista asennetta Pieni on Suurin -lehden 1/2026 haastattelussa.
Pääkkösellä on pitkä kokemus Lieksan seurakunnan varhaiskasvatuksesta. Ensimmäinen työjakso alkoi jo vuonna 1985, ja malli työhön tuli perintönä äidiltä, joka myös työskenteli seurakunnassa. Vaikka Pääkkönen työskenteli välillä yli 20 vuotta musiikkiopistossa, paluu seurakuntatyöhön vuonna 2019 tuntui oikealta valinnalta.
– Tulin kotiini tullessani takaisin Lieksan seurakuntaan töihin, hän toteaa. Työtehtävät olivat tuttuja, vaikka toimintaympäristö oli muuttunut. Yhteiskunnan ja varhaiskasvatuksen muutoksista huolimatta yhteistyö Lieksan seurakunnan ja kaupungin varhaiskasvatuksen välillä on edelleen tiivistä.
Luottamus avaa ovia kaupungin suuntaan
Pääkkönen pitää vahvuutena sitä, että hänellä on kokemusta työskentelystä päiväkodissa. Tuttujen kanssa yhteistyötä on helpompaa tehdä.
Seurakunnan työntekijöiden ammattitaitoon luotetaan, ja seurakunnan edustajia pyydetäänkin säännöllisesti mukaan kaupungin varhaiskasvatuksen tapahtumiin ja juhlapyhiin.
Perhekeskusyhteistyön johtoryhmään kuuluvalle Pääkköselle perhekeskusyhteistyö näkyy kokousten ja toiminnan kehittämisenä. Lieksan seurakunnan osana on pyrkiä auttamaan perheitä ongelmissa sekä ohjaamaan tarvittaessa eteenpäin.
Seurakunta on toiminut tukena kriisitilanteissa, ja talvella 2026 Pääkkönen kouluttaa yhdessä diakonian työalapastorin kanssa kaupungin varhaiskasvatuksen henkilökuntaa Turvallisuus ja kriisit -koulutuskokonaisuudessa.
Kirkkonalle laulattaa
Musiikki on Lieksan seurakunnassa keskeinen työkalu. Useita soittimia soittava Pääkkönen toteuttaa kerhoissa kirkkomuskareita, joissa laulu ja soittaminen avaavat lapsille tien kirkkoperinteisiin.
– Musiikkia voi käyttää kristillisestä sanomasta kertomisessa ja kirkkoperinteisiin kasvattamisessa, Pääkkönen sanoo.
Musiikin ohella Kirkkonalle-hahmo on tärkeä viestinviejä. Kirkkonalle vierailee kaupungin tapahtumissa, kuten Vauvan päivän iltatapahtumassa, ja tuo mukanaan kristillissävytteisiä lauluja ja seurakunnan terveisiä. Seurakunnan viikoittainen toiminta, esimerkiksi Puuhaparkki ja kerran kuukaudessa järjestettävä Pikkukirkko perheruokailuineen tarjoavat perheille matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja.
Tiimin tuki ja uuden luomisen vapaus
Seurakunnan varhaiskasvatusta ja perhetyötä tekee kolmen hengen tiimi, johon kuuluu Pääkkösen lisäksi kaksi lastenohjaajaa. Tarpeen mukaan kokouksissa on mukana myös työalapastori.
Tiimi jakaa niin onnistumiset kuin epäonnistumisetkin.
– Olen korostanut lastenohjaajille, että riität sellaisena kuin olet ja yhdessä me onnistumme. Onnistumme perhekeskustyössä, seurakunnan varhaiskasvatuksen tiimissä ja seurakuntana, kun laitamme voimavaramme yhteen.
Pienessä seurakunnassa työyhteisön muutokset on nähty mahdollisuutena uudistaa vanhoja toimintatapoja. Pääkkösellä on kokemusta siitä, miten vanhasta luopuminen tekee tilaa uudelle.
Tulevaisuuden unelmia ja voimavaroja luonnosta
Lieksan vajaan 7000 jäsenen seurakunnassa kärsitään samoista ongelmista kuin monella muullakin muuttotappioalueella. Syntyvyys laskee, seurakuntalaiset muuttavat pois ja eroavat kirkosta.
‒ Meidän pitää pohtia, millainen seurakunta kiinnostaa nykyajan ihmisiä. Meidän tulisi kehittyä koko ajan.
Pääkkönen arvostaa syvästi lastenohjaajien tekemää työtä ja sen kauaskantoisia vaikutuksia.
– He ymmärtävät, että pienet kohtaamiset tallentuvat lasten sydämiin ja niillä on kauaskantoinen merkitys. Avoimet ja vastaanottavaiset lapset ovat esimerkki siitä, millaisella sydämellä Jumalan valtakuntaan pääsee. Tässä olisi mallia aikuisillekin.
Vastapainoa työlle Pääkkönen löytää Lieksan upeasta luonnosta. Pielinen ja kesäpaikka Viekijärven rannalla ovat hänelle tärkeitä paikkoja nollata ajatukset.
– Järvi on henkireikäni. Siellä viiletän veneellä kesäisin, kalastan ja tyhjennän kaiken pois mielestäni, hän hymyilee. Talviaikaan vapaasukellus uimahallissa on tärkeä harrastus.
Arkeen tuovat iloa myös käsityöt. Käsityöinnostus yhdistyy töihin, sillä seurakunnan käsityöpiiri on neulonut Pääkkösen kanssa luontoaiheisesti nimettyjä lohtunalleja päiväkotiryhmiin. Nyt ryhmä on innostunut tekemään Lieksan seurakuntaan lasten kirkkotekstiilit, mihin saatiin idea Enon kirkosta.
Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Pieni on Suurin -lehden numerossa 1/2026, joka ilmestyi 8.1. Teksti Saara Paatero, kuvat Anneli Pitkänen (Kirkkonalle) ja Kati Honkanen (ryhmäkuva).
