Neurokirjon ihmiset kokevat ja tulkitsevat maailmaa eri tavoin, mikä näkyy käyttäytymisessä, vuorovaikutuksessa ja arjen tilanteissa. Varhaiskasvatuksessa näitä piirteitä saatetaan havaita jo ennen virallista diagnoosia.
Noin 10 % väestöstä kuuluu neurokirjoon. Hyvin todennäköisesti jokainen kasvatuksen parissa työtään tekevä kohtaa neurokirjon lapsia, nuoria ja aikuisia.
Neurokirjon piirteitä varhaislapsuudessa
Sanana neurokirjo kuvaa moninaisuutta. Monelle tuttuja neurokirjon diagnooseja ovat ADHD, autismikirjo, Tourette tai kehityksellinen kielihäiriö. Kaikkien diagnoosien takaa löytyy jokin aivojen rakenteeseen tai toimintaan liittyvä poikkeavuus. Neuromoninaisuuteen liittyy myös usein perinnöllisyyttä. Varhaiskasvatusikäisillä lapsilla diagnooseja ei useinkaan vielä ole, sillä neurokirjon piirteet alkavat ilmetä pikkuhiljaa lapsen kehityksen edetessä ja varhaiskasvatusarjen vaatimusten kasvaessa. Voikin olla niin, että esimerkiksi päiväkerhon arjessa lapsen neurokirjon piirteet eivät vielä näyttäydy millään tavalla tai piirteitä huomataan kerhoarjessa vain vähän. Tavallisimpia pienen lapsen elämässä näkyviä nepsypiirteitä voivat olla muun muassa siirtymätilanteiden haasteet, vahva aikuisen ohjauksen tarve tai kaveripulmat.
- ADHD ilmenee tarkkaavuuden säätelyn vaikeutena, impulsiivisuutena ja yliaktiivisuutena. Näkyy usein jo taaperoiässä häiriöherkkyytenä ja toiminnan keskeytymisenä.
- Autismikirjo voi näkyä kommunikaation, vuorovaikutuksen ja aistien käsittelyn poikkeavuuksina. Ylikuormitustilanteissa lapsi saattaa vetäytyä tai säädellä oloa toistavalla käyttäytymisellä. Autismikirjon ja ADHD:n piirteisiin liittyvät usein toiminnanohjauksen vaikeudet. Lapsi voi tarvita aikuisen apua toiminnan aloittamiseen, sen etenemiseen ja pitkäjänteiseen toteuttamisen sekä toiminnan loppuun saattamiseen.
- Tourette ilmenee motorisina ja äänellisinä tic-oireina, joita voi esiintyä jo 4–6-vuoden iässä. Tic-oireet voimistuvat usein stressitilanteissa.
- Kehityksellinen kielihäiriö tarkoittaa viiveitä tai vaikeuksia puheen tuottamisessa ja ymmärtämisessä. Kaikki lapset hyötyvät kielitaitoa tukevasta toiminnasta, vaikka häiriötä ei olisi.
Vahvuuslähtöinen näkökulma neuromoninaisuuteen
Käsitys neurokirjon moninaisuudesta on viime aikoina syventynyt. Perinteisesti ovat korostuneet haasteet ja asiat, jotka eivät neurokirjon lapsen arjessa suju. Mutta entäpä positiiviset näkökulmat ja neurokirjoon liittyvät vahvuudet? Näitä piirteitä nykytutkimus korostaa entistä enemmän. Esimerkiksi ADHD-lapsi voi olla idearikas, luova ja nopea oppimaan uutta, autismikirjon lapsilla puolestaan saattaa olla vahva yksityiskohtien havainnointikyky ja intensiivisiä kiinnostuksen kohteita. Toistuvat rutiinit voivat tuoda iloa ja turvallisuutta.
Kokemusasiantuntija Pia Heinonen korostaa vahvuuksien huomioimista arjen tukena – lapsen osaamisen ympärille kannattaa rakentaa kasvun polkua.
Vanhemmuuden tukeminen
Koska neurokirjo on usein perinnöllistä, myös vanhemmilla voi olla samankaltaisia piirteitä. Vanhemman omat kokemukset voivat olla erinomainen apu lapsen neuromoninaisuuden ymmärtämiselle. Toisaalta vanhemman neurokirjo voi tuoda haastetta arjen järjestämiseen ja arjen moninaisuudesta selviämiseen.
Vanhempien ymmärtäminen, rohkaisu ja kuunteleminen on tärkeää. Kaikki neurokirjon piirteet eivät näy varhaiskasvatuksessa, ja lapsen kuormittuneisuus saattaa purkautua kotona. Huomionarvoista on, että neurokirjon lapsella myös kivat asiat, kuten retket tai syntymäpäivät, kuormittavat.
Kuormitusta voidaan vähentää antamalla ennakoivaa tietoa tulevasta, mahdollisista muutoksista ja tavoista, joilla muutokset lapsen arjessa huomioidaan. Voidaankin ajatella, että oleellista lapsen kehityksen ja perheen arjen sujumisen kannalta ei ole neurokirjon diagnoosi vaan se, että lapsi saa kasvuunsa ja kehitykseensä tarvitsemansa pedagogisen tuen.
Käytännön tukitoimia varhaiskasvatuksessa
- Ympäristön muokkaus: selkeät ja rauhalliset tilat, akustiikan ja valaistuksen huomioiminen.
- Ennakointi ja struktuuri: kuvatuet ja sanalliset lukujärjestykset, erityisesti pienille lapsille.
- Ohjeistaminen: selkeät ja konkreettiset ohjeet lapsen tasolla, esim. ”istu tuolilla ja laita jalat lattiaan”.
- Tukivälineet: esim. kuulosuojaimet, näprättävät lelut, vetäytymistilat tai painokoira voivat helpottaa keskittymistä ja vireystilan säätelyä.
- Toiminnan suunnittelu: vaihteleva ja selkeästi jaksotettu päivä tukee tarkkaavuuden säätelyä.
Osallistumisen mahdollistaminen tapahtumissa ja leireillä
Seurakunnan tapahtumat, messut ja leirit voivat olla neurokirjon perheille kuormittavia, mutta osallistuminen on heillekin tärkeää. Osallistumista voi helpottaa:
- mahdollisuus omaan huoneeseen tai vetäytymistilaan
- riittävät tauot ja mahdollisuus turvaruokaan
- ennakkotieto ohjelmasta ja ruokailusta
- mahdollisuus seurata tilaisuutta etätilassa ja osallistua osittain
Kohti neuromoninaista kasvatustyötä
Neurokirjon lasten tuki vaihtelee eri paikkakunnilla, ja varhaislapsuudessa diagnoosit ovat usein puutteellisia. Tärkeää onkin toimiva yhteistyö huoltajien, kasvattajien ja muiden toimijoiden välillä. Ammattilaisten havainnot voivat olla ratkaisevia oikea-aikaiselle tuelle ja jatkopolulle.
Jokainen lapsi tarvitsee mahdollisuuden tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Arjen onnistumisen kokemukset rakentuvat paitsi konkreettisista tukitoimista myös asenteiden ja arvojen muuttumisesta. Entä jos neurotyypillisen toiminnan sijasta näkökulmanamme olisi neuromoninaisuus?
Asiantuntijat
Pia Heinonen on sosionomi, lähihoitaja, ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja sekä viiden neurokirjolaisen äiti ja kokemusasiantuntija. T:mi NepSyke.
Päivi Aumala on STEP-koulutuksen kouluttaja ja ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja.
STEP-koulutuksen tilauskoulutukset:
Nepsytietoinen työote seurakunnan varhaiskasvatuksessa ja perhetoiminnassa
Nepsytietoinen työote seurakunnan nuoriso- ja rippikoulutyössä
Lähteitä:
Autismiliitto
Savikuja & Puustjärvi (toim.) Nepsy-opas. Tukea neurokirjon haasteisiin. 2022
Matilainen & Hewitt: Neurokirjon lapsi varhaiskasvatuksessa. 2024
Artikkeli lyhennelmä Pieni on Suurin -lehdessä 3/25 julkaistusta artikkelista (ilm. 28.7.). Teksti Päivi Aumala. Artikkelikuva: Shutterstock.
