Suomalaista yhteiskuntaa leimaa nykyään vahva yksilönvastuun korostus. Nuorilta odotetaan itsepärjäämistä ja itseohjautuvuutta omaan elämäänsä jo varhain. Opetus- ja kulttuuriministeriön (2026) tuore julkaisu Nuorten tulevaisuususko horjuu – millaisia toimia nyt tarvitaan? kuitenkin muistuttaa, että tämä tehokkuuden ja suorittamisen ilmapiiri on kääntynyt itseään vastaan: se paineistaa ja kuormittaa nuoria tavalla, joka murentaa toiveikkuuden ja lisää häpeää niissä, jotka eivät vaatimuksiin yllä.
Toiveikkuus ei ole vain yksilön ominaisuus, vaan se rakentuu suhteessa yhteiskuntaan ja nuoren omiin yhteisöihin ja ihmissuhteisiin. Kun julkisia palveluita supistetaan ja vastuu hyvinvoinnista siirretään nuoren omille harteille, luomme kasvualustan toivottomuudelle.
Maailman tila ja rakenteellinen epävarmuus
Suomalaisnuoret muuttavat kotoa varhain ja heiltä vaaditaan yhä enemmän itseohjautuvuutta opiskeluissa. Samaan aikaan maailmanlaajuiset kriisit ja kiihtyvä yhteiskunnallinen muutos sumentavat tulevaisuudenkuvia. Nuoret tiedostavat, etteivät menestys ja hyvinvointi ole kiinni vain omista ponnisteluista, vaan taustalla vaikuttavat mm. perheen varallisuus, asuinpaikka ja vähemmistöasemat.
Eriarvoisuus ei näy vain lompakossa, vaan se eriyttää mahdollisuuksia haaveilla ja uskoa huomiseen. Jos apua tarvitseva nuori törmää suljettuihin oviin tai pitkiin palvelujonoihin, viesti on selvä: ”Sinun on pärjättävä yksin.”
Matalan kynnyksen palvelut
Tässä maailman ajassa matalan kynnyksen palvelut, kuten Walk in terapia, ovat tärkeitä. Niiden filosofia nousee vastavoimaksi yksilökeskeiselle tehokkuusvaatimukselle:
- Matala kynnys tulla
Walk in terapiaan voi tulla sellaisena kuin on, ilman lähetettä tai diagnoosia. Nuori kohdataan siellä turvallisesti ja arvostavasti. - Välitön kohtaaminen
Kun nuori kokee palveluissa ”kohtaamattomuutta” tai vähättelyä, se vahvistaa ulkopuolisuuden tunnetta. Walk in terapiassa ammattilainen on läsnä tässä ja nuorta varten, mikä palauttaa nuoren luottamuksen siihen, että yhteiskunta kantaa silloinkin, kun omat voimat ehtyvät. - Toimijuuden vahvistaminen sen sijaan, että nuorta vaadittaisiin ”hallitsemaan elämäänsä”. Walk in terapia auttaa löytämään pieniä, inhimillisiä askelia eteenpäin. Se siirtää fokuksen mahdottomista odotuksista nuoren omiin, itsemääriteltyihin tavoitteisiin. Tavoitteena on löytää nuoren voimavaroja, vahvuuksia ja merkityksellisiä ihmissuhteita toiveikkuuden lisäämiseksi.
Toiveikkuus vaatii rakenteellisia tekoja
Mielenterveysperusteisten työkyvyttömyyseläkkeiden hälyttävä kasvu alle 35-vuotiailla on merkki siitä, että itsepärjäämisen vaatimus on tullut tiensä päähän. Emme voi odottaa nuorten olevan kustannustehokasta ”ihmispääomaa”, jos emme tarjoa heille turvaverkkoja, jotka joustavat elämän kriiseissä.
Vuonna 2025 voimaan astunut terapiatakuu on tärkeä, mutta se ei korjaa rakenteellista eriarvoisuutta tai poista palveluiden hajanaisuutta. Tarvitsemme Walk in -tyyppisiä palveluita osaksi pysyvää palvelurakennetta valtakunnallisesti, kuten julkaisuissakin todetaan. Niiden avulla voimme torjua polarisaatiota ja osoittaa nuorille, että he kuuluvat yhteiskuntaan – ei suoritustensa kautta, vaan ihmisinä.
Toivo syntyy siitä, ettei tarvitse selvitä yksin. On aika purkaa pärjäämisen eetos ja rakentaa tilalle kohtaamisen kulttuuri.
