Kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina vietetään jälleen Kummipäivää – tänä vuonna 1.6. on päivä, jolloin pysähdytään juhlistamaan kummisuhdetta ja sen merkitystä. Mutta entä jos Kummipäivä ei olisikaan vain yksi päivä vuodessa, vaan ajatus, joka kulkisi mukana läpi vuoden? Hetki kerrallaan, askel askeleelta, yhdessä.
Kummina oleminen on paljon muutakin kuin juhlapäivän muistaminen. Se on läsnäoloa, rinnalla kulkemista, hassuttelua ja hiljaista tukemista. Kummi on usein lapsen elämässä se turvallinen aikuinen, jonka kanssa vietetty aika on erityistä – hetkiä, jotka eivät katoa, vaan jättävät jäljen.
Liikunnan ilo kantaa
Liikkuminen yhdessä voi olla yksi parhaista tavoista vahvistaa kummisuhdetta. Se ei vaadi suuria suunnitelmia – tärkeintä ei ole matka tai laji, vaan yhdessäolo. Ehkä teidän yhteinen juttunne on pyörälenkki jätskikioskille, leikkipuistoon tai vaikkapa eväsretki metsään? Yhdessä liikkuminen antaa kummilapselle paitsi iloa ja elämyksiä, myös uskoa omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin.
Kummi voi olla se, joka opettaa ensimmäiset potkut potkupyörällä, rohkaisee ensimmäiselle uimareissulle ilman kellukkeita tai vain kävelee rinnalla ja kuuntelee. Näissä hetkissä syntyvät ne muistot, jotka todella liikuttavat.
Rohkeutta ja rakkautta arjessa
Kummius ei ole mitään kummallista tai vaadi sankaritekoja. Usein kummilapselle tärkeintä on se, että joku pysähtyy hänen vierelleen, kiinnostuu ja kannustaa. Kummi voi omalla esimerkillään innostaa liikkumaan, mutta myös näyttää, että epäonnistumisetkin ja yritykset kuuluvat oppimiseen – ja että yhdessä tekeminen on tärkeämpää kuin täydellinen suoritus.
Vanhemmille kummi on tärkeä tukihenkilö: joku, joka voi ottaa aikaa lapselle, kun arki käy raskaaksi. Kun lapsi lähtee kummin kanssa vaikka uimaan tai puistoon, saa koko perhe samalla hengähdystauon. Kummin ja kummilapsen välinen suhde rikastuttaa kaikkien elämää.
Liikuttavimmat kummimuistot
Omassa ystäväpiirissäni monet ovat jakaneet liikuttavia muistojaan kummeista ja kummilapsista – ja jokaisesta huokuu sama viesti: yhdessäolo tekee hetkistä merkityksellisiä. Yksi muistelee metsäretkeä, toinen kisailua leikkipuistossa, kolmas yhteistä maratonmatkaa, neljäs pitkää kävelyä, jonka aikana puhuttiin ”kaikesta tärkeästä” ja viides ikääntyvästä kummistaan, jonka tukena on saanut vuorostaan kulkea. Ne ovat juuri näitä pieniä, mutta suuria hetkiä.
Mutta on myös niitä hetkiä, kun kummius tuntuu etäiseltä. Kun ei ehdi nähdä tai asuu kaukana. Kun arki vie mennessään ja tulee miettineeksi, teenkö tarpeeksi. Silti – ehkä juuri silloin on hyvä muistuttaa itseään: kummius ei ole täydellisyyttä, vaan pysyvyyttä. Se, että kummilapsi kulkee mukana ajatuksissa ja sydämessä, on jo paljon. Puhelu koeviikon keskellä tai pieni viesti ”mitä kuuluu?” voi olla juuri se merkki, että on olemassa – ja että välittää.
Kutsun sinut mukaan viettämään Kummipäivää – ei vain 1.6., vaan aina silloin kun on mahdollisuus. Olipa se yhteinen reissu, leikkihetki tai rauhallinen juttutuokio, sillä on väliä.
Kummina oleminen ei vaadi ihmeitä. Riittää, että on.