Tunnesäätelyä, vakauttamista ja turvallisuudentunteen ylläpitämistä saa traumaterapeutin mukaan muustakin kuin puhumisesta. Esimerkiksi luonnosta, toiminnasta ja kehollisista harjoituksista.
Läheltä kuuluvat ja näkyvät sotauutiset herättävät ahdistusta nuorissa, joista jokaisella on yksilöllinen kykynsä hallita pelkoja. Traumapsykoterapeutti Minna Salmen mukaan aikuisen tehtävä on nuorten turvallisuudentunteen vahvistaminen.
“Nuoret tarvitsevat apua tunnesäätelyyn aikuisilta pitkään. Etuotsalohko, joka suojaa tunneaivoja ja matelija-aivoja, kehittyy kolmekymppiseksi saakka. Teini-ikäiset tarvitsevat vielä valtavasti apua tunnesäätelynsä kehittymiseen. Nuoruus on aivojen kannalta suuren kehityksen aikaa”, Salmi kuvailee.
Korona-ajan nuorilta puuttuu yhteisiä kokemuksia
Korona-ajan nuoret ovat viettäneet historiallisen paljon aikaansa yksin tietokoneidensa takana. Kontakti omaan sukupolveenkin voi olla erilainen kuin aiemmin.
“Nuorten aikuisten sukupolven kuuluisi olla lähdössä yhdessä valloittamaan maailmaa, pois omasta kodista, mutta osalla koronanuorista ei ole ehkä edes kokemusta siitä, miltä tuntuu tehdä asioita yhdessä muiden kanssa.”
Salmen mukaan nuoria ja nuoria aikuisia tuetaan parhaiten sillä, että aikuiset kestävät rauhallisesti heidän tunteensa. Aikuisten havainnoilla ja niiden sanoiksi pukemisella on merkitystä.
“Nuoren tukeminen on sitä, että aikuiset kestävät ja kannattelevat kaikkea sitä, mitä he kokevat. Aikuiset voivat kertoa nuorille omista havainnoistaan ja sanoittaa myös sitä, mitä itse näkevät nuorissa”, Salmi sanoo. Hän neuvoo arvuuttelemaan ja kyselemään myös. Sillä tavoin annetaan sanoja, luodaan ilmapiiriä, jossa koetut tunteet ovat sallittuja ja tunnistettuja asioita, jotka kuuluvat elämään.
“Nuoren tukeminen on myös kyselemistä ja hänen puolestaan sanottamista.”
Traumatisoitunut mieli ei pysy tässä hetkessä
Jotkut nuoret katsovat paljon uutisia ja seuraavat tilannetta aktiivisesti. Nuorilla on omat elämäntuskansa, mutta sotauutiset vaikuttavat enemmän niihin, jotka ovat jo nähneet väkivaltaa tai kokeneet turvattomuutta. Suomessa asuu myös nuoria, jotka ovat nähneet sodan.
“Aikuisen tehtävänä on sanoa, että sota ei nyt ole täällä ja olemme turvassa. Sotauutisten äärellä aikuinenkin voi panikoitua ja rauhallisena pysyminen vie paljon voimavaroja”.
Erityisen paljon turvallisuudentunteen vahvistamista kaipaavat nuoret, jotka ovat tulleet sota-alueilta tai kokeneet perheväkivaltaa. Traumatisoituneella nuorella on usein ristiriitoja itsensä kanssa. Traumaattisen kokemuksen aikana ihminen sopeutuu tai puolustautuu usein kytkemällä osan itsestään pois päältä tai sulkea osan itsestään ulkopuolelle.
“Hän on kuin palapeli, josta puuttuu paloja tai pirstaleinen kokonaisuus, jossa joku osa voi olla kätkössä. Hänen on täytynyt laittaa osia itsestään pois voidakseen jatkaa.”
“Väkivallan todistaminen, kohteena oleminen ja erityisesti varhaisten vuorovaikutussuhteiden turvattomuus jättää jäljen nykyhetkeen. Trauma on tapahtuma tai tilanne, jossa ihminen on kokenut sietämättömiä, esimerkiksi kaltoinkohtelua, joka on ollut ylivoimaista kestää. Traumat ovat syvimmältään kehoperäisiä. Ne tuottavat alivireys- ja ylivireystiloja, taistele tai pakene-reaktioita tai lamaantumista tai jäätymistä. Traumatisoitunut ihminen saattaa elää paljon menneisyydessä tai hänellä voi olla pelkotiloja. Hän ei pysty olemaan täysin läsnä tässä hetkessä”, Salmi kuvailee.
“Silloin nuoren kohdalla turvallisuudesta tulee haaste aikuiselle: miten itse voidaan olla tyyniä ja rauhassa ja nähdä hyvää siinä, mikä on hyvin.”
Nykyhetken vakauttaminen nuoren kanssa on tärkeää
Salmi on työskennellyt myös nuorisotyönohjaajana ja pappina.
“Niissä töissä muistan antaneeni ihmisten paljon puhua vaikeista asioista. Helpottaahan se, kun saa puhua. Mutta traumatisoituneelle on tärkeä myös muistuttaa, että se on nyt ohi. Se on mennyttä. Sielunhoidossa pitää muistuttaa nykyhetkestä, vaikka puhe olisi traumaattisesta evakkomatkasta menneisyydessä.
Nykyisin hän hoitaa traumoja muun muassa EMDR:n eli silmänliiketerapiamenetelmän avulla. Sitä käytetään traumaattisten tapahtumien aiheuttamien muistojen sekä traumaperäisen stressihäiriön hoidossa esimerkiksi, jos traumaattisen tapahtuman seurauksena ilmenee mieleen tunkeutuvia takautumia. Ne voivat olla mielikuvien sijaan myös esimerkiksi paniikkioireita, väsymystä tai muita fyysisiä oireita.
Salmen mukaan traumat aiheuttavat kehoon jännitystiloja ja kyvyttömyyttä pitää omia rajoja, sanoa ei ja puolustautua.
“Silmänliiketerapia on tehokas tapa työstää nykyisyyttä hallitsevia kokemuksia. Mutta aina sitä ei voida käyttää. Hoidossa trauma eletään uudelleen läpi. Joskus on syytä jättää tapahtuma menneisyyteen ja vakauttaa vain nykyhetkeä. Joskus trauman purkaminen on liian raastavaa”, hän kertoo.
Nykyhetken vakauttaminen on kaikkien nuorten kanssa tärkeää. Maailmantilanne pelottaa nuoria, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskunnasta ja joiden tehtävänä on ottaa tulevaisuus omiin käsiinsä.
“Nuorilta voi kysyä, ovatko sotauutiset pyörineet mielesssä ja haluavatko he puhua siitä. Huomiota kannattaa kiinnittää oman elämän ja arjen rytmiin. Pysyykö unirytmi esimerkiksi huolista huolimatta. Nuoret aikuiset pohtivat itse myös sitä, mitä heille käy konkreettisesti, jos sota tulee. Vakavan asian edessähän he ovat.”
Luonto vakauttaa joskus sanoja paremmin
Salmi rohkaisee nuorisotyössä toimintaan, retkiin, leirinuotiolle ja luontoon.
“On hyvä, jos nuori voi luottamuksellisesti puhua ja purkaa asioita, jos on siihen itse valmis. Mutta vielä enemmän nykyhetkeä vakauttaa se, että siihen nykyisyyteen tuodaan jotakin hyvää. Ympäristö, elämykset ja kehon liike vaikuttavat mieleen. Metsässä kävely on hyvä rauhoittava harjoitus pelottavana maailmanaikana”, hän sanoo.
“Nuorisotyössä on paljon mahdollisuuksia kaikkeen sellaiseen kehollisuuteen, rauhoittumiseen ja luonnossa olemiseen, josta voi saada voimavaroja arkeen. Toivon, että kesän tullen ollaan taas mahdollisimman paljon viemässä nuoria luontoon ja leireille ja toistensa seuraan. Liikuntaan ja luontoon suuntautuva nuorisotyö antaa itsesään hyvää mieltä”, hän sanoo.
Salmen mukaan on hienoa, että kirkko antaa lyhytterapiaa ja tarjoaa matalan kynnyksen keskusteluapua, mutta hän näkee suuria mahdollisuuksia toiminnassa ja yhteisöllisissä kokemuksissa.
“Sellaisessa kirkko on omimmillaan, kun viedään nuoret juttelemaan nuotion ääreen.”
Teksti: Salla Ranta.
Artikkeli on ilmestynyt Villi-lehdessä 2/2022
