Kasvatustyötä tekevät eivät saisi vallata nuorten tulevaisuutta heidän puolestaan, muistuttaa Tulevaisuuskoulun perustaja Otto Tähkäpää.
Nykynuorten elämä tulee olemaan erilaista verrattuna aiempiin sukupolviin. Ilmastokriisi, väestön ikääntyminen ja työkulttuurin muutos ovat jo näkyviä esimerkkejä siitä, että nuoret tulevat tarvitsemaan myös erilaisia taitoja kuin ennen.
Näitä tulevaisuuden taitoja tulisi miettiä enemmän myös koulutuksessa.
Tulevaisuuskoulun perustajan Otto Tähkäpään mukaan koulutuksessa on nyt vallalla ennaltamäärätty kuva tulevaisuudesta; ajatellaan, että on tietty tulevaisuus, jota kohti vain mennään ja koulujen tehtävänä on varautua siihen. Näin tulevaisuudesta keskustelukin rajoittuu mitä- ja miten-kysymyksiin.
”Se kaikkein oleellisin näkökulma puuttuu, eli ei puhuta siitä, miksi tiettyjä taitoja opitaan, millaista tulevaisuutta koulu rakentaa ja millainen on toivottava tulevaisuus ja mitä siihen tarvitaan”, Tähkäpää kiteyttää.
Tähkäpään mukaan OECD:n koulutuksen ja oppimisen taitojen johtaja Andreas Schleicherkin on tuonut esiin, miten koulujen pitää muuttua. Ennen riitti, että koulu tarjosi valmiin kartan ja päämäärän. Nyt koulu on enemmänkin kompassi. Sen pitää auttaa vaihtamaan suuntaa, kun maailma ympärillä muuttuu. Kun maailma muuttuu, mekin muutumme, eikä ole yhtä selkeää polkua tai päämäärää.
”Yksi tärkeistä tarvittavista taidoista on tulevaisuuslukutaito. Nykyisin päätökset rakentuvat aika paljon historiatiedon pohjalle, mikä on toki tärkeää, mutta vaaditaan myös tulevaisuuteen suuntautuvia päätöksiä. Lähimenneisyys ei välttämättä tarjoa malleja siitä, millainen tulevaisuus tulee olemaan.”
Nuoria rohkaistava vaikuttamiseen
Tähkäpään mukaan koulujen opetussuunnitelma tunnistaa kohtalaisen hyvin sen, että nuoret tarvitsevat uteliaisuuden ja mielikuvituksen lisäksi laaja-alaisia osaamisen, vaikuttamisen ja demokratian taitoja.
Eri asia sitten on, miten taitovaatimukset näkyvät kouluissa.
”Nuorilta kuulee, että koulussa ei saa riittävästi tietoa ja tukea siihen, miten voi itse vaikuttaa yhteiskunnassa ja miten saadaan omaa ääntä kuuluviin.
Nuorten kohtalona on nyt se, että heidät jätetään usein pois tulevaisuuskeskusteluista”.
Tähkäpään mukaan nykynyuoret ovat kyllä hyvin fiksuja. He ovat tietoisia vaikuttamisen keinosta, ja heiltä löytyy kriittisyyttä niin perinteiseen kuin sosiaaliseenkin mediaan.
Nuorilla on kuitenkin pohdittavanaan isoja kysymyksiä, kuten ilmastonmuutos, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Heillä ei välttämättä ole riittävästi tietoa ja taitoja näiden ratkaisemiseen.
”Suomalaisten nuorten yhteiskunnallinen vaikuttaminen on vähäisempää kuin muissa Pohjoismaissa. Meillä osallistuminen ja vaikuttaminen kapenee äänestämiseen. On muitakin keinoja. Niihin ei vain vielä rohkaista nuoria tarpeeksi.”
Koulu ylläpitää valtasuhteita ja hierarkiaa
Koulun tehtävänä on ollut siirtää edellisen sukupolven tietoa ja kulttuuria. Näin ollen se on myös ylläpitänyt valtasuhteita ja hierarkiaa, minkä tulosta on myös esimerkiksi ekologinen kriisi.
”Koulu on edelleen valjastettu tähän tehtävään, mikä luo jännitettä. Opetussuunnitelmissa on hienot tavoitteet, mutta opettajat, kasvattajat ja nuoret elävät skitsofreenisessä tilanteessa. Heiltä odotetaan jotain mutta vaaditaan päinvastaista.”
Tähkäpään mukaan vika ei ole kuitenkaan opettajissa vaan koulutusjärjestelmässä. Hänen mukaansa muut kasvatusalan ammattilaisetkin ovatkin vapaampia toimimaan, kun opetussuunnitelma ei kahlitse toiminnan vapautta.
Otto Tähkäpään mukaan Tulevaisuuskoulussa on tehty paljon työtä sen eteen, että nuoret pääsevät itse osallistumaan.
Tärkein työkalu on tulevaisuuslukutaidon vahvistaminen. Tulevaisuuslukutaito tarkoittaa kykyä ymmärtää, miten tulevaisuus vaikuttaa nykyhetkeen ja toisin päin ‒ miten nykyhetken päätökset ja teot vaikuttavat tulevaisuuteen.
Tähkäpään mukaan meillä on ollut tapana antaa kuva tulevaisuudesta. Tämä kuva sitten tuupataan seuraavalle sukupolvelle. Kasvattajilla ja kouluttajilla onkin itsereflektion paikka.
”Olisi tärkeää, että me, jotka kasvatustyötä teemme, emme valloita tulevaisuutta nuorten puolesta. Enemmän pitäisi olla niin, että nuoret saadaan mukaan keskusteluun kertomaan, millaista tulevaisuutta he toivovat.”
Uusia vaikuttamisen kanavia
Tähkäpään mukaan perinteisten demokraattisten ja uusien vaikuttamisen keinojen välillä on jännite.
On hyvä asia, että vaikuttamisen keinojen kirjo on monipuolistunut, mutta heikko äänestysprosentti kertoo, että nuoret eivät koe omaksi vaaleilla vaikuttamista tai puoluepolitiikkaa.
Tämä on Tähkäpään mukaan huolestuttavaa, koska sitä kautta edelleen tehdään meihin kaikkiin vaikuttavat päätökset.
”Meillä on kasvava vanhempi väestö, mutta nuoret jättäytyvät kotiin. Jos nuoret eivät äänestä, keskustelussa painottuvat eri teemat. Tämä näkyy politiikan sisällöissä etenkin liittyen tulevaisuuteen. Ilmastonmuutos on tästä konkreettinen esimerkki.”
”Nuoret eivät myöskään kuluta perinteistä mediaa aiempien sukupolvien malliin, ja heidän saamansa tieto voi olla hyvin kyseenalaista ja rajoittunutta. Algoritmit määrittelevät osaltaan, minkälainen tieto nuorille leviää ja heidät saavuttaa.”
Tästä aiheesta on Tähkäpään mukaan tulevaisuudentutkimuksen piirissä puhuttu jo vuosia.
Asiantuntijat ja auktoriteetit menettävät asemaansa, mutta muuttunut mediaympäristö mahdollistaa nuorille aivan uudenlaiset vaikuttamisen kanavat. He puolestaan voivat tavoittaa sellaisia yleisöjä ja yleisömääriä, jota perinteinen media ei mahdollistaisi.
Laajempien asiakokonaisuuksien sijaan sisällöt voivat keskittyä tietyn asian tai kysymyksen ympärille. Ne taas voivat herättää nuorissa paljonkin liikehdintää.
Tähkäpää uskookin, että nuorilla on itseasiassa hyvät edellytykset käsitellä tietoa ja myös vanhempia sukupolvia enemmän mediakriittisyyttä.
”Sitä aina kritisoidaan, että Facebookissa peukutellaan, mutta tapahtuuko mitään tosielämässä. On kuitenkin paljon esimerkkejä, miten asia on noussut sosiaalisen median kautta laajempaan julkisuuteen, kuten esimerkiksi ilmastoliikehdintä”, Tähkäpää muistuttaa.
Teksti: Tomi Kangasniemi
Artikkeli on ilmestynyt Villi-lehdessä 1/2022
