""

Lapsiperheiden turvaverkkojen puute vaatii konkreettisia toimia ja perheet konkreettista apua

Äiti ottaa liukumäkeä laskevan lapsen vastaan.

Suomessa on pitkään korostettu hyvinvointivaltion periaatteita. Tuoreet tilastot kuitenkin kertovat karua tarinaa lapsiperheiden turvaverkoista. Ilman turvaverkkoja lapsiperheet ovat oman jaksamisen varassa. Riittävä turvaverkko tarjoaa perheille tukea, apua ja turvaa arjessa ja muuttuvissa elämäntilanteissa. Siihen voi kuulua perheenjäseniä, ystäviä, naapureita, työkavereita sekä ammattilaisia, jotka voivat tarjota emotionaalista, henkistä tai käytännön apua tarpeen mukaan.

Lapsiperheet jäävät liian usein yksin, vaille riittävää tukea ja apua. Painotus varhaiseen tukeen ja ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin voi tutkitusti auttaa estämään ongelmien syvenemistä. Tiedon saatavuus on avainasemassa: Perheiden on oltava tietoisia siitä mitä tukimuotoja on saatavilla ja miten niihin voi hakeutua. Tuen tarve on todella suuri, mikä näkyy myös järjestöllemme tulevien yhteydenottojen määrässä. Kun ammattilaiselle tulee yhteydenotto, miten varmistetaan, että siihen vastataan ja perhe saa tarvitsemansa avun?

Suurin osa kentän toimijoista tarjoaa perheelle keskusteluapua, ohjausta, neuvoja tunteiden käsittelyyn ja tietoa vaikkapa vanhemmuudesta. Ne ovat tietenkin tarpeellisia palveluja, mutta mikä taho tarjoaa konkreettista käytännön apua väsyneille vanhemmille, etenkin lisäkäsiä lasten ja kodinhoitoon? Konkreettisen, kotiin tulevan avun varassa perhe voi selvitä vaikean vaiheen yli. Vasta sitten on otollisempaa ottaa vastaan myös esimerkiksi keskusteluapua. Väsyneenä ei jaksa kuin yrittää selviytyä.

53 seurakuntaa tarjoaa Pikkuhelppiä, jossa apu tuodaan suoraan perheen kotiin. Vastaavaa kotiin tulevaa matalan kynnyksen apua tarvitaan kaikkiin kuntiin. Kun lapsiperheille tarjotaan varhaista tukea ja vahvistetaan perheen voimavaroja, voidaan ehkäistä ongelmien kehittymistä, lastensuojelun tarvetta ja ulkopuolisuutta.

Ammattilaiset eivät silti yksin riitä. Meitä kaikkia tarvitaan turvaverkoksi perheiden ympärille. Entä jos sinäkin auttaisit sukulaisperhettä, kummilasten perhettä, naapuria? Mitä jos katsoisit kaupassa lempeästi väsynyttä vanhempaa, auttaisit hetken huutavan vauvan kanssa, tarjoutuisit viemään lapsia ulos leikkimään?

Vapaaehtoistyö ja naapuriapu voivat vahvistaa paikallisia yhteisöjä. Jokainen lapsi ansaitsee kasvuympäristön, jossa hänellä on mahdollisuus kasvaa turvassa. Jokainen lapsiperhe tarvitsee turvaverkon, joka auttelee tavallisessa arjessa ja ottaa koppia, kun omat voimat ovat äärirajoilla.

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien mielipide-palstalla 2.2.2024.

Hanna Rajalin.

Lisätietoja:

Hanna Rajalin

Perhetoiminnan suunnittelija, Hyvän arjen rakentajat -ohjelma
hanna.rajalin@lnk.fi
044 551 2011

Katso myös