Lapsen minäkuva, tunnetaidot ja itsesäätelytaidot rakentavat pohjaa kaveritaidoille, joilla on kauaskantoiset vaikutukset lapsen elämään. Minäkuva ja lapsen toimijuus rakentuvat vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Hyvät kaveritaidot ehkäisevät kiusaamista.
Lapsiryhmä on lapsen vertaisryhmä, jossa hän opettelee vuorovaikutustaitoja.
– Kaveritaidot sekoitetaan usein sosiaalisuuteen, mikä kuvaa pikemminkin halukkuutta hakeutua muiden seuraan. Hyvät kaveritaidot kertovat puolestaan siitä, että lapsi osaa toimia erilaisissa vuorovaikutustilanteissa muiden lasten kanssa, lasten kaveritaidoista väitellyt tutkija Vilja Laaksonen kiteyttää.
Hyvät kaveritaidot muokkaavat lapsen myönteistä minäkuvaa. Haasteena on, että myös kielteiset kokemukset vaikuttavat lapsen käsitykseen itsestään osana laajempaa vertaisryhmää.
– Kielteisestä kokemuksesta tulee pahimmillaan itseään ruokkiva ennuste, jonka myötä lapsi alkaa suhtautua tuleviin vuorovaikutustilanteisiin negatiivisesti. Riskinä on, että varhaiskasvatuksen vertaisryhmässä omaksuttu rooli, haitalliset käyttäytymismallit ja huono itsetunto seuraavat lasta koulutaipaleelle. Kiusaamisen kanssa tekemisissä olevat lapset voivat jäädä myönteisen vuorovaikutuksen ulkopuolelle, mikä vähentää mahdollisuuksia harjoitella ja vahvistaa elämässä tärkeitä kaveritaitoja, Laaksonen toteaa.
Kaveritaidoilla parempaan vuorovaikutukseen
Laaksosen mukaan kaikki tärkeät asiat elämässä kiinnittyvät jollain tavalla vuorovaikutukseen.
– Kaveritaidoista puhutaan usein myös käsitteillä sosiaaliset taidot, sosiaalinen kompetenssi tai vuorovaikutustaidot. Itse näen, että nämä kaikki kiinnittyvät voimakkaasti lapsen omaan kokemukseen siitä, miten hän ottaa osaa maailmaan sekä miten hän rakentaa käsitystä ja kuvaa itsestään.
Laaksonen jakaa kaveritaidot neljään eri osa-alueeseen. Siihen kuuluvat niin ryhmässä toimimisen, vuorovaikutuksen ylläpitämisen, vuorovaikutukseen liittymisen kuin toisten huomioon ottamisenkin taidot.
– Kaveritaitojen jakaminen neljään eri alueeseen auttaa tarttumaan kaveritaitojen laajaan käsitteeseen. Monella lapsella ja aikuisellakin voi olla haasteita ymmärtää, mitä kaveritaidot konkreettisesti tarkoittavat.
Lapsi tarvitsee selkeät säännöt, miten ryhmässä toimitaan, mutta pelkät säännöt eivät kuitenkaan riitä. Lapsi tarvitsee apua siihen, miten suhteuttaa omia tarpeitaan ryhmän toimintaan ja tarpeisiin.
Mitä pienempiä lapsia sitä enemmän keskitytään harjoittelemaan ryhmässä olemisen taitoja, miten toimitaan ja leikitään yhdessä. Miten ratkaistaan tilanne, kun leikissä syntyy riitaa.
Kaveritaitojen havainnoiminen
Aina tilanteet eivät ole sitä, miltä ne ulospäin näyttävät. Rauhallisella ja kavereiden kanssa helposti toimeentulevalla lapsella leikit näyttävät sujuvan, eikä häntä joudu juuri koskaan ohjeistamaan. Saattaa kuitenkin olla, että hänellä menee mukavasti siksi, ettei hän uskalla sanoa omaa mielipidettään eikä tuoda omia leikkitoiveitaan kuuluviin.
– Lapsi tuo harvoin omia toiveitaan esiin, mikä saattaa harmittaa häntä. Tämä voi tulla näkyväksi kaveritaitoja havainnoimalla. Lapsen kanssa voidaan lähteä harjoittelemaan, miten omaa ääntä voi tuoda rakentavasti esiin. Miten antaa palautetta, että tuo ei sovi minulle, minä haluaisin tehdä näin. Oman tahdon ilmaiseminen on taito, mikä tukee lasta pitkälle elämään.
Miten tukea kaveritaitoja ryhmässä?
Jotta kaveritaitoja pääsisi vahvistamaan, on ensin ymmärrettävä, mitä kaveritaidot ovat ja omaksuttava perusajatus siitä, että kaveritaitoja voidaan oppia ja harjoitella.
– Puhun paljon ryhmän merkityksestä, sillä kukaan ei voi olla taitava yksin. Ei kiusaamistakaan tapahdu tyhjiössä. Taidot kiinnittyvät aina ryhmän toimintaan tavalla tai toisella. Parhaimmillaan ryhmä on ikään kuin suojamuuri kiusaamista vastaan. Hyvä vuorovaikutus ruokkii hyvää vuorovaikutusta.
Erilaiset havainnointityökalut auttavat kohdentamaan huomion eri asioihin, myös näkymättömään puoleen.
Osaamisen neljä ulottuvuutta
Kun lapsen tai ryhmän kanssa harjoitellaan jotain uutta, osaamisen taustalla voidaan tunnistaa neljä eri ulottuvuutta. Laaksosen mukaan ne ovat tieto, taito, tahto ja eettiset periaatteet.
Tiedon avaaminen lapselle on keskustelua ja reflektointia lapsen tai ryhmän kanssa. Aikuisen tulee varmistaa, että lapsi ymmärtää, mistä tilanteessa on kysymys.
Kun kysyin eskarilaiselta, mitä pitää tehdä, jos on ristiriitoja, suurin osa sanoi, että pitää pyytää anteeksi. Kun kysyin miksi, valtaosa lapsista vastasi, että koska aikuinen käskee. Syy ei ollut toiselle tullut paha mieli tai että oli itse toiminut tilanteessa väärin. Yksi lapsi vastasi, että kun pyytää anteeksi, paha mieli menee pois, ja voidaan olla ystäviä huomennakin. Aivan upea vastaus!
– Lapsella on mahdollisuus vuorovaikutuksessa muiden kanssa harjoitella leikkiin liittymistä, palautteen antamista tai eri tunteiden esiin tuomista ja tunnistamista. Ensin harjoittelua tehdään aikuisen tuella ja osaamisen karttuessa omatoimisesti. Näin lapselle jää muistijälki onnistuneesta kokemuksesta ja toimintamallista.
Oppimisen taustalla oleva tahto liittyy lapsen vireystilaan, itsesäätelykykyyn ja empatiakykyyn kuten siihen, miten tärkeänä lapsi kokee toimia tilanteissa toista kunnioittavalla tavalla.
– Eettiset periaatteet ehkä vielä alleviivaavat samaa asiaa, miksi kiusaaminen ei ole missään tilanteessa hyväksyttävää, Laaksonen painottaa.
Onko kaikkien leikittävä kaikkien kanssa?
Kuuluuko hyviin kaveritaitoihin sitten se, että kaikkien on pystyttävä leikkimään kaikkien kanssa?
– Mielestäni kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Yleinen periaate on, että vahvistetaan ryhmää, ollaan kaikkien kanssa ja leikitään yhdessä. Se on arvokas periaate, mistä ei pidä tinkiä. On kuitenkin tärkeä tunnistaa, että joskus leikissä voi olla tilanne, ettei siihen voi ottaa muita mukaan.
Muutaman lapsen päivän kestävä juonellinen leikki voi sekin olla tilanne, johon muiden on vaikea liittyä.
– Se, että tähän leikkiin tulisi yllättäen mukaan kolmas lapsi, voi hetkessä lopettaa leikin. Lapsia voi kyllä auttaa siirtymään jonkun toisen leikin äärelle. Tämä vaatii aikuiselta tunnistamista, mistä tilanteessa on kysymys.
Helppo sääntö sen sijaan on, ettei kukaan lapsi saisi toistuvasti jäädä yksin ja leikkien ulkopuolelle.
Rajat kiusaamiselle
Tyypillinen kiusaamisen muoto on ryhmän ulkopuolelle jättäminen, mikä voi tapahtua myös piilossa aikuisilta. Lapselle saatetaan sanoa jo etukäteen, ettei hän pääse leikkiin mukaan, eikä lapsi edes yritä liittyä leikkiin.
Kiusaamista voi tapahtua myös leikin aikana. Lapsi ei pääse leikissä tuomaan omaa mielipidettään esiin, häntä alistetaan tai hänellä ei ole valtaa toimia.
– Lapsen elämä rakentuu leikin äärellä. Leikki on lapselle maailmaan osallistumista, nähdyksi tulemista, ihmisenä olemista ja kasvamista. On tärkeää, että me aikuisina olemme siitä kiinnostuneita.
Laaksonen painottaa, että jokaisella lapsella on oikeus saada myönteisiä kokemuksia omassa vertaisryhmässään leikin äärellä.
– Jos emme kuuntele lasta ja ole yhteydessä hänen vanhempiensa kanssa, emme voi tietää, mitä lapsi haluaa tai mitkä hänelle ovat mieluisimpia asioita arjessa. On myös huomioitava, että osa lapsista tarvitsee hieman enemmän oma tilaa. Osa saattaa puolestaan kokea helposti yksinäisyyttä, jos hänellä on vähänkin omaa tilaa. Yksinäisyyden kokemus on yksilöllistä.
Kaverisuhteet lisäävät hyvinvointia
Yhteisöllisyys kuulu ihmisyyteen, ihmisellä on synnynnäinen tarve kuulua johonkin. Tutkimusten mukaan kaverien määrä ei lapsen hyvinvoinnin kannalta ole kuitenkaan määräävä tekijä, kysymys on laadusta.
– Yksi hyvä, myönteinen ja tasapainoinen vertaissuhde on sekin jo tärkeä lapsen positiivisen kehityksen kannalta. Lapsi voi tulla kuulluksi, nähdyksi, arvostetuksi sellaisena kuin on.
Myönteinen ja tasapainoinen suhde ei kuitenkaan tarkoita, etteikö suhteessa voisi olla ristiriitoja. On normaalia, että asioista ollaan eri mieltä.
– On hyvä, että eri mieltä olemistakin harjoitellaan rakentavasti.
Kysy ja kuuntele
Ajattelemme helposti, että sosiaalisuus tarkoittaa lapsen olevan sosiaalisesti taitava tai että hänen kaveritaitonsa ovat vahvat. Lapsi voi olla taitava monin eri tavoin.
– Kaveritaidot lähtevät lapsen vahvuuksista. Vahvuutta voi olla sekin, että lapsi pystyy keskittymään ja kuuntelemaan muita, tai että hän pystyy leikissä ottamaan erilaisia näkökulmia huomioon, Laaksonen muistuttaa.
Ei oleteta, että jos lapsi usein piirtää tai rakentaa, että hän pitäisi siitä. Voi myös olla, että hän ei uskalla olla muiden kanssa, vaikka haluaisi.
– Saatamme sanoittaa lapsen arkea täysin huomaamatta. Tärkeintä on muistaa, että annetaan lapselle tilaa itse kertoa, mistä hän pitää, mitä hän tuntee tai mitä hän haluaa tehdä.
Vilja Laaksonen
- FT, YTM, pedagoginen pätevyys
- Tietokirjailija
- Johtaja, RALLA Oy/ Aava & Bang Oy
- Kiusaamisen ehkäisemisen ja lasten kaverisuhteiden asiantuntija
- Teos: Kaveritaidot varhaiskasvatuksessa, 2022, PS-Kustannus
Kirjoitus on lyhennelmä Pieni on Suurin -lehdessä 5/23 (ilm. 5.10.) julkaistusta artikkelista.
Teksti: Päivi Romppainen Artikkelikuva: Shutterstock
