Varhaiskasvatuksessa taiteet ja erilaiset ilmaisun muodot toimivat siltoina eri kulttuurien välillä. Professori emerita Inkeri Ruokonen korostaa, että kulttuuritietoisen kasvatuksen tavoite on auttaa lapsia ymmärtämään, että maailmassa on monenlaisia ihmisiä, kieliä, katsomuksia, kulttuureita ja tapoja.
Pyrkimyksenä on välttää stereotypioiden syntymistä ja arvostaa lapsen sekä hänen kotinsa kulttuuritaustaa.
”Pienten lasten kohdalla on tärkeää, että kulttuurisesti moninainen kasvatus lähtee lapsen omasta lähipiiristä.”
Kulttuurien sekoitus ja yksilön kohtaaminen
Ihmisiä ei tule leimata kulttuuritaustansa perusteella, vaan tärkeää on tutustua jokaiseen yksilönä.
Lapsi rakentaa maailmankuvaansa jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, ja hänen kulttuurinen identiteettinsä koostuu monista eri elementeistä. Myös suomalaisilla on monenlaisia kulttuurisia taustoja.
Ruokonen muistuttaa, että ulkomailta Suomeen saapunut lapsi ei ole vain yhden kulttuurin edustaja, vaan paljon enemmän.
”Lapsi liikkuu koko ajan dialogissa uuden ympäristönsä kanssa. Hän tutustuu eri yhteisöihin ja rakentaa pikkuhiljaa maailmankuvaa ja identiteettiään, joka voi koostua hyvinkin monista eri asioista.”
Sanatonta yhteyttä taiteen välityksellä
Taide tarjoaa varhaiskasvatuksessa sanattoman väylän kohdata toisia kulttuureja. Musiikki, tanssi ja kuvallinen ilmaisu auttavat lapsia kommunikoimaan, vaikka yhteistä kieltä ei olisi. Taidekasvatus opettaa, ettei ole vain yhtä oikeaa tapaa tulkita maailmaa, ja se tukee moninaisuuden ymmärtämistä.
”Vaikka lapsilla ei olisi yhteistä puhuttua kieltä, heillä voi olla tanssissa yhteinen tanssiaskelteiden kieli. Kaikki voivat oppia laulamaan millä kielellä tahansa, vaikka ei kyseistä kieltä osaisi puhuakaan. Jaakko Kultaa voidaan laulaa samalla melodialla vaikka viidellä eri kielellä. Kuvallisessa ilmaisussakaan ei sanoja tarvita”, Ruokonen sanpp.
Taiteen monet tulkinnat
Varhaiskasvatuksen taidekasvatuksessa lapsi oppii, että on monenlaisia tapoja tulkita taidetta. Jokaisella on oikeus subjektiiviseen mielenmaisemaan, kokemukseen ja ajatteluun, mikä auttaa lasta ymmärtämään moninaisuutta ja monenlaisia tulkintoja maailmasta.
Ruokonen on hyödyntänyt taiteen tulkitsemisessa lasten kanssa museopedagogiasta tuttua VTS-menetelmä (Visual Thinking Strategies). Keskusteleva kuvatarkastelu osallistaa lapset esimerkiksi maalauksen tulkintaan.
”Jokainen lapsi saa vuorollaan kertoa, mitä hän kuvassa näkee. Muut kuuntelevat jokaisen tarinan. Lapselta kysytään, mikä sai hänet ajattelemaan näin, miksi hän kiinnitti juuri tähän huomiota. Lasta pyydetään kertomaan vielä lisää, mitä muuta maalauksesta voisi löytää. Lapset saavat kokemuksen, miten eri tavoin kukin hahmottaa ympärillään olevaa maailmaa, ei ole vain yhtä oikeaa tapaa ajatella. Tämä on ihan parasta moninaisuuskasvatusta.”
Leikki luovuuden lähteenä
Leikki on kaiken luovuuden perusta. Leikki sallii lapsen käyttää mielikuvitustaan ja ilmaista itseään vapaasti. Ruokosen mukaan luovuuden kehittyminen edellyttää vapautta, ja taiteella on keskeinen rooli lapsen hyvinvoinnin tukemisessa.
”Taiteessa jokaisella on oikeus astua lumottuun todellisuuteen ja ajatella omalla tavallaan.”
Maailma on muuttunut paljon parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Ollaan aiempaa tietoisempia kulttuurien moninaisuudesta, yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvoisuudesta.
”Lapset leikkivät todellisuutta, mutta leikkiin tulee aina vähän jotain lisää. Jos aikuiset eivät nosta erilaisia stereotypioita esiin, niin eivät ne varmasti leikissä eikä taiteellisessa ilmaisussakaan näy”, Ruokonen vakuuttaa.
Lähiympäristön kulttuuritarjonta tutuksi
Kulttuurisesti moninaisen taito- ja taidekasvatuksen tavoite on tutustuttaa lapsi eri kulttuuriperinteisiin ja taiteenaloihin.
”Taidekasvatuksen tavoitteena on edistää lapsen myönteistä minäkuvaa, tukea innostusta ja iloa taiteellisesta ilmaisusta sekä auttaa lasta ymmärtämään ja jäsentämään ympäröivää maailmaa. Taidekasvatus opettaa lapselle sosiaalisia taitoja ja kehittää luovaa ajattelua”, Ruokonen luettelee.
Ilmaisun moniin muotoihin voidaan tutustua moniaistisesti erilaisissa oppimisympäristöissä hyödyntämällä lähiympäristön kulttuuritarjontaa.
”Oppimisympäristöjen kauneus, esteettisyys ja innostavuus ovat taidekasvatuksen kannalta tärkeitä elementtejä, samoin monipuoliset välineet ja materiaalit. Laadukkaan ohjauksen tukemana lapset voivat ilmaista itseään monin eri tavoin.”
Ruokonen suosittelee vierailemaan muun muassa museoissa, paikkakunnan vanhoissa rakennuksissa sekä arkkitehtuurisesti merkityksellisissä paikoissa. Kirkot ja muiden uskontokuntien rakennukset ovat jo sakraalitiloina elämyksiä.
Taide luo merkityksellisyyttä
Kaikki toiminta, missä lapsen ilmaisu ja ilo pääsevät ilmoille taiteen, taitojen ja leikin kautta, on Ruokosen mielestä onnistunutta toimintaa. Musiikkikasvatus on ollut hänelle itselleen lähinnä sydäntä.
”Laulaminen lapsille ja lasten kanssa, erilaiset äänileikit, äänellä ilmaiseminen ja spontaani lauluimprovisaatio ovat olleet ihania ilon hetkiä, jotka ovat antaneet lapsillekin iloa heidän omasta ilmaisustaan.”
Ruokonen on kokenut mielekkäänä kokonaisvaltaisen integroivan taidekasvatuksen. Hän on tehnyt erityisesti opettajankouluttajana paljon alan projekteja, joissa taiteiden eri alueet ovat integroituneet ja olleet vuorovaikutuksessa keskenään.
Inkeri Ruokonen kokee olleensa etuoikeutettu saadessaan työskennellä taito- ja taidekasvatuksen parissa.
”Työ on ollut niin antoisaa, etten ole aina välttämättä edes huomannut tehneeni töitä. Se on merkityksellistä elämää.”
Artikkeli on tiivistelmä Pieni on Suurin -lehden numerossa 5/24 julkaistusta Inkeri Ruokosen haastattelusta. Lehden ilmestymispäivä on 10.10.
Teksti Päivi Romppainen Kuva Tapani Romppainen
Inkeri Ruokonen kuvattiin Amos Rexin sisäpihalla, Lasipalatsinaukiolla Helsingissä. Lasipalatsin Bio Rexin terassilla esillä olevat Sammaljätit ovat ensimmäisiä Kim Simonssonin teoksia, joita nähdään ulkona Helsingin keskustassa. Näyttely avoinna Amos Rexissä 20.10. saakka.
