– Kun lapsiperheen vaikeudet kasaantuvat, yhteisövaikuttavuustyö tukee perheen pärjäävyyttä”, korostaa työelämäprofessori Mika Niemelä. Yhteisövaikuttavuustyötä hän vertaa talkoisiin.
– Kansakunnan historian valossa tuntuu pieneltä ihmeeltä, että elämme nykyään hyvinvointivaltiossa. Hallan ja katovuosien lisäksi olemme voittaneet asioita, jotka ovat olleet väestölle aikaisemmin tosi hankalia, Niemelä toteaa.
Lapsuusajan kuormittavat tekijät ovat Niemelän mukaan tämän päivän uusi halla. Lapselle voi kerääntyä useita eri kuormittavia tekijöitä kuten perheen vaikea taloudellinen tilanne, vanhemman sairastuminen tai kuolema. Kodin ulkopuolella lapsi voi joutua kiusatuksi, olla yksinäinen tai hän ei voi osallistua harrastetoimintaan. Asioiden kasaantuessa elämästä tulee helposti kohtuuttoman vaikeaa.
– Ajattelen, että tutkimuksen ja sinnikkään kehittämistyön tuloksena lasta kuormittavat tekijät voisivat hallan tavoin menettää merkityksensä. Meidän tulisi löytää nykyisen hallan suhteen punainen lanka, jonka avulla muuttaisimme kehittämisen tapaa ja tutkimuksen muuria niiltä osin, että ne alkaisivat vastata suoraan näiden hallan arkojen alueiden tarpeisiin.
Tavoite on saada näkyviksi myös helposti piiloon jäävät olosuhteet, jotta niihin voitaisiin tarttua.
– Jotkut asiat ovat yhteiskunnassamme edelleen tabuja, joista on hankala puhua ja jotka kuitenkin verottavat vanhempien voimavaroja. Työelämä, joka ei ota huomioon pienten lasten vanhemmuutta, kuormittaa perheiden arkea. Tilanne on haasteellista nostaa keskusteluun, sillä on ikään kuin normaalia, että tehdään paljon töitä.
Niemelä muistuttaa vastoinkäymisten voivan muuttua elämässä myös voimavaraksi.
– Iso osa lapsista pärjää hyvin kuormittavista tekijöistä huolimatta. Tiedämme, että vaikeudet eivät automaattisesti tarkoita huonoa lopputulosta, vaan ne kasvattavat myös taitoa pärjätä myöhemminkin haastavissa tilanteissa.
Pitkäjänteistä kehittämistä
Oulun yliopistossa työelämäprofessorina toimivan Niemelän työ on osa Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön, Itlan Yhteisövaikuttavuus-viitekehitykseen perustuvaa kehittämis- ja tutkimustyötä.
– Itla on keskeinen yhteisövaikuttavuustyön toimija Suomessa. Sen tavoite on saada lapsiperheiden palvelut toimimaan siten, että kuormittavissa tilanteissa olevat perheet saisivat mahdollisimman hyvän tuen osana meidän palvelujärjestelmäämme.
Yhteisövaikuttavuustyön yksi keskeinen tavoite on, että kaikki perheiden parissa työskentelevät hyvinvointialueen sektorit – sosiaali- ja terveydenhuolto, sivistys- ja kasvatustoimi, vapaa-ajantoimijat, järjestöt, seurakunnat – löytäisivät yhteisen tavoitteen, miten lapsen kehitystä voidaan tukea elämää kuormittavissa tilanteissa.
– Uskomme pitkäjänteiseen kehittämiseen. Jatkamme työtä ainakin vielä seuraavan viiden vuoden ajan. Nykyisen kehittämistytön tulisi muuttua lopulta jatkuvan kehittämisen tavaksi.
Hyvästä entistä parempi
Perheiden hyväksi on syntynyt erilaisia hankkeita aiemminkin. Isoja satsauksia ovat olleet muun muassa Kaste- ja LAPE-hankkeet. Hyvissäkin hankkeissa on vielä parannettavaa.
– Tutkimusten perusteella tiedämme, että palvelujärjestelmässämme on muutamia merkittäviä puutteita. Palvelujärjestelmämme reagoi lapsen tilanteeseen ikään kuin liian myöhään, ja palvelut toimivat hyvin sirpaleisesti. Avun saamisen jatkuvuudesta tulisi myös huolehtia nykyistä paremmin.
Tutkimukset osoittavat, että lasten kehitystä tulisi tukea jo elämäntilanteen muuttuessa eikä odottaa kuormittavasta elämäntilanteesta seuraavia oireita.
– Meidän tulisi tukea asioita, jotka kannattelevat lasta elämäntilanteiden muutoksissa. Työn tulisi myös painottua enemmän varhaiseen, ennaltaehkäisevään työhön.
Yhden kontaktin periaate
Kun perhe tarvitsee apua, yhteisövaikuttavuustyö pyrkii kokoamaan sirpaleista kokonaisuuden. Tarkoitus on tuoda palvelut perheen luokse eikä niin, että perhe menee palveluiden luokse, jolloin sirpaleisuus säilyy.
Tarvittavista palveluista kootaan yhteinen kokonaisuus monenlaista apua tarvitsevan perheen ympärille. Keskeiset lapsen asioissa olevat toimijat ja keskeiset aikuiset ovat paikalla, tekevät yhteisen suunnitelman ja sopivat seuraavat tapaamiset.
Niemelä vertaa yhteisövaikuttavuustyötä talkoisiin.
– Yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi talkoissa on jokaisella oma tehtävänsä. Yksi toimii varhaiskasvatuksessa, yksi koulussa, yksi aikuisten palveluissa, joku lasten palveluissa, järjestökentällä tai seurakunnissa. Käytämme eri alueiden kanssa paljon aikaa yhteisen sävelen löytämiseen, että kaikki voisivat kokea asian omakseen.
Niemelän mukaan apua tarvitsevat lapset kiertävät nykytilanteessa usein palvelusta toiseen.
– Nykyään tuki on tavallisesti periodiluonteista, jolloin tuki tietyn ajan kuluttua katkeaa, ja uudet ihmiset aloittavat auttamisen alusta. Meillä on lapsia, jotka kiertävät kaikki apua tarjoavat palvelut, joista jokainen tekee lapsen tilanteesta arvion omalla vuorollaan.
Tämä vie resursseja ja jonouttaa palvelut.
Tukea ennen ongelmia
Niemelä korostaa ennakoivan työn merkitystä. Ilmiöitä, jotka saattavat ’lumipalloistua’, pitää pyrkiä ennustamaan ja niihin pitää pystyä vastaamaan.
– Meidän tulisi tukea tahoja, joissa lapsi elää arkeaan kuten perheitä, varhaiskasvatusta, koulua ja vapaa-ajan ympäristöjä. Meillä on tutkimusnäyttöä, että lasten sosiaalisella vapaa-ajan viettämisellä on selkeä yhteys myöhemmin elämässä psykiatristen diagnoosien ja häiriöiden vähäisempään määrään. Yksinäisyys on lapsilla yhteydessä moniin negatiivisiin asioihin.
– Kaikista tärkeintä on arki ja lasta kannattelevat resurssit. Näiden lisäksi tulevat lapsen hyvinvointia tukevat palvelut, joista tulisi saada yhtenäinen kokonaisuus lapsen ympärille yhdessä lapsen arjen tärkeiden toimijoiden kanssa. Kaikki toiminta, mikä sitoutuu arkiseen tekemiseen, nähdään vaikuttavaksi.
Perheen hyvä arki
Perheen hyvä arki koostuu tavallisista arjen rutiineista kuten miten aamu lähtee perheessä käyntiin, miten perhe viettää aikaa illalla yhdessä tai miten mennään nukkumaan.
– Toinen tekijä on varmaankin se, miten asioista pystytään yhdessä keskustelemaan. Saako lapsi selityksiä asioille, joita perheen elämässä on meneillään.
Niemelä muistuttaa, että elämän ei tarvitse olla ongelmatonta. Miten ongelmien kanssa toimitaan, on merkityksellistä. Vaikeudet itsessään eivät välttämättä kaada ketään, mutta miten vaikeuksien kanssa toimitaan, voi auttaa selviämään.
– Hyvä suhde edes toiseen vanhempaan kannattelee lasta. Myös perheen ulkopuoliset, läheiset aikuiset sekä sisarussuhteet suojaavat lapsen kehitystä.
Jaettu vastuu lapsen hyvästä arjesta voi tapahtua myös yhteistyössä varhaiskasvatuksen kanssa. Yhteistyön laadulla on kuitenkin merkitystä. Kahden arjen, esimerkiksi kodin ja koulun aikuisten kunnioittava suhtautuminen toisiinsa ja yhteistyö lapsen asioissa, näyttävät suojaavan lapsen kehitystä.
Tiivis yhteistyö seurakuntien kanssa
Seurakunnilla on pitkät perinteet perheiden tukemisessa. Niemelä toteaa kirkon diakoniatyön näyttäneen monella tapaa muille yhteiskuntamme toimijoille suuntaa, millä tavalla ja missä tilanteissa tuen tulisi tavoittaa apua tarvitsevat ihmiset.
– Kaikilla lasten kanssa töitä tekevillä aikuisilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, minkälainen kokemus lapselle tulee selviytymisestä vaikeassa tilanteessa.
Niemelä puhuu elämäntilannelukutaidosta, jonka keskeinen idea on nähdä lapsi osana niitä yhteisöjä, missä hän elää arkeaan.
– Kaikkein tärkeintä työtä on se, mikä tehdään lapsen kanssa arjessa.
Niemelä viittaa jo aiemmin mainittuun tutkimukseen, jossa todettiin sosiaalisen kanssakäymisen ja yhteisöön kuulumisen kannattelevan lasta ja nuorta tilanteissa, joissa lapsen kotona oli kuormittavia tekijöitä.
– Tämän tutkimuksen valossa seurakuntien tekemä työ on kokonaisuudessaan tärkeää.
Seurakunnat ovat olleet tiiviisti yhteistyössä myös alueellisessa perhekeskustoiminnassa. Oulussa on muun muassa järjestövarikkotoiminta, joka aktivoi myös kolmannen sektorin ja seurakuntien toimintaa. Pirkanmaalla on puolestaan itsestään selvää, että seurakunnat ovat osa perhekeskuksia ja myös yhteisövaikuttavuustyön kokonaisuutta.
Niemelä kokee myös Kirkon perheasianneuvottelukeskuksen työn merkittäväksi perhettä tukevaksi resurssiksi. Vanhempien hyvä parisuhde kannattelee koko perhettä.
Yhteisvaikuttavuustyön ydinelementit
- Yhteinen tavoite
- Yhteiset mittarit ja palautejärjestelmä
- Yhteistyötä vahvistavat toimet eli suunnan korjaaminen mittareiden ja palautteen perusteella.
- Jatkuva vuoropuhelu keskeisten toimijoiden kanssa
- Työn taustatuki (Itla ja Oulun yliopisto)
Työn tavoitteet
- Aikaisin tapahtuva yhteistyö
- Palveluiden ja arjen toimijoiden yhteistoiminta
- Tuen jatkuvuus
Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Pieni on Suurin -lehden numerossa 1/2025 (ilm. 3.1.2025).
Teksti: Päivi Romppainen
Kuva: Tapani Romppainen