Filosofian tohtori Juha Luodeslampi katselee, tutkii ja tulkitsee kaikkeutta isona mysteerinä, missä jokaisella luodulla on jonkinlainen yhteys omaan luojaansa. Jokaisella lajilla on oma tehtävänsä, ja ihmisellä erityinen tehtävä luomakunnan varjelijana.
Hylätyistä tavaroista peräisin olevat materiaalit taipuvat Juha Luodeslammen muokkaamana eläinaiheisiksi taideteoksiksi. On taipunut jo kolmenkymmenen vuoden ajan.
– Käyttämälläni materiaalilla on aina taustalla jokin kertomus. Teoksissani erilaiset kertomukset kohtaavat ja muokkaantuvat joksikin elolliseksi, aika usein kohtuullisen pieneksi eläimeksi, Kirkkohallituksessa työskentelevä filosofian tohtori ja kuvanveistäjä kertoo.
Eläinten siirtyminen taiteeseen on Luodeslammille luontevaa. Hänellä on ollut omien sanojensa mukaan eläimiä aina. Lapsuuden lehmillä oli nimet, ne olivat persoonia ja osaa saattoivat lapsetkin silittää.
Kommunikointia ja huolenpitoa
Luodeslammen perheenjäseniin kuuluvat neljävuotias chihuahua ja jo hieman iäkkäämpi kissa. Luodeslampi kuvailee suhdettaan eläimiinsä ensisijaisesti kommunikaatiosuhteeksi. Lemmikit ovat perheenjäseniä, joista huolehditaan yhtä hyvin kuin muistakin perheenjäsenistä ja joiden kanssa kommunikoidaan monin eri tavoin.
– Meillä on jo paljon tietoa siitä, että eläimet kommunikoivat keskenään ja niillä on sosiaalista oppimista. Pandemian aikana yritin opettaa kissalleni symbolifunktioita ilman ruokapalkkiota. Hämmästyksekseni kissa oppi muutaman symbolin ainoastaan rapsuttelun ja huomion saamisen avulla.
Luodeslampi määrittelee eri lajien kohtaamisen kolmentauden tilaksi, joka on ihmisen ja eläimen välillä oleva yhteinen jaettu tila.
– Omassa filosofisessa ajattelussani on tärkeää, että tämä kolmentauden tila on positiivinen. Se sisältää turvallisuuden, hyvinvoinnin, aitouden ja autenttisuuden. Eläin saa olla eläin, sen ei tarvitse muuttua ihmiseksi. Minulle on erittäin tärkeää, että tässä tilassa vuorovaikutus tapahtuu kahteen suuntaan.
Luodeslampi ajattelee, että kissan ja koiran tietoisuus todellisuudesta on hieman erilainen kuin hänellä ihmisenä. Eläimet ovat oman aisti- ja kokemusmaailmansa kautta omanlaisessa yhteydessä kaikkeuteen, ja ne avaavat tätä yhteyttä eri tavoin ihmiselle. Yksinkertaisuudessaan se voi tapahtua vaikkapa koiraa ulkoiluttaessa. Koira haistelee ympäristöään ja havaitsee asioita jo paljon aikaisemmin kuin ihminen.
– Koiran käyttäytymisen myötä teen havaintoja, joita en muuten tekisi.
Luonto on kaikkialla
Eläinmaailmassa on paljon hienovaraisempaa kommunikaatiota kuin olemme yleisesti otaksuneet. Luodeslampi mainitsee esimerkkinä kalat.
– Kalat kommunikoivat keskenään. Kaloilla on muisti, ne oppivat ja ovat hyvin kiputietoisia. Jotkut kalat osaavat käyttää myös jonkinlaisia työkaluja saavuttaakseen haluamansa. Kaiken tämän tiedon valossa suhtautumiseni kaloihin ja kalastamiseen on muuttunut.
Luodeslampi tunnustaa voivansa kuitenkin kalastaa, jos kala tulee syödyksi. Kolonialistista kalastamista hän ei enää ymmärrä.
Ihminen on osa luontoa. Se, että lähdemme erikseen luontoon, on Luodeslammen mielestä ajatuksena jännittävä.
– Ajattelen, että luonto on kaikkialla. Se ei ole vain jokin erityishyödyke, joka on eristetty jonnekin metsäsaarekkeeseen. Emme ole vieraantuneet luonnosta, koska luonto tulee väkisin meidän luoksemme ja on meidän ympärillämme myös kaupunkiolosuhteissa.
Eläinteologia
Vaikka Luodeslammen on helppo kokea olevansa yksi eläin muiden joukossa, hän toteaa ihmisellä ja eläimellä olevan luomakunnassa erilaiset roolit.
– Jokaisella luodulla on jonkinlainen yhteys omaan luojaansa. Kaikilla luoduilla on oma tehtävänsä, ja ihmisellä oma erityistehtävänsä.
Eläinteologia on ollut vuosisatojen ajan osa kirkon historiaa. Tunnetuin eläinteologian edustaja lienee ollut italialainen munkki ja saarnaaja Franciscus Assisilainen.
– Aina on ollut ihmisiä, jotka ovat näitä asioita pohtineet. Jo vanhoissa kirkkokunnissa on ollut erilaisia eläimiin liittyneitä traditioita kuten eläinten siunaamisia. Minulle eläinteologiassa on ensisijaisesti kysymys luomisesta ja luomiseen liittyvistä seikoista. Tietyllä tasolla ajattelen eläinten olevan jollain tavalla viestin tuojia niistä todellisuuden tasoista, joita en itse saavuta.
Elämä on mysteeri
Ilmastonmuutos vaikuttaa paitsi ihmisten myös muiden eliölajien elämään. Tietoisuus ympäristökatastrofista on vaikuttanut monen ihmisen luontosuhteeseen.
– Olen jo oman elämäni aikana nähnyt luonnossa tapahtuneen ison muutoksen. Olemme menettäneet kuusikymmentä prosenttia maailman eläinlajeista, lämpötilat ovat kohonneet ja eläimistä peräisin olevat sairaudet leviävät mantereelta toiselle.
Luodeslammen lapsuudessa puhuttiin konkreettisista ympäristöongelmista kuten avohakkuista ja Koijärviliikkeestä. Nyt ympäristökysymykset ovat laajempia.
– Elämä on muutoksessa. Ihmiskunta joutuu varmasti luopumaan monenlaisista asioista. Kaikki täällä on keskeneräistä, mikään ei ole pysyvää. Ihmisen velvollisuus on keskittyä luomakunnan varjeluun.
Aallot synnyttävät liikkeen
Elokapina on Luodeslammen mielestä osoitus siitä, että politiikan perinteiset rakenteet eivät enää riitä nuorille.
– Talous on usein keskeinen argumentti. Elokapinalle ja muille vastaaville liikkeille raha ei riitä argumentiksi. Ne haluavat sitoutua johonkin korkeampaan päämäärään. Eihän meillä ole talouttakaan, jos meillä ei ole tätä todellisuutta. Nämä ovat kuitenkin vaikeita kysymyksiä, enkä koe olevani tämän alan asiantuntija.
Tulisiko kirkon sitten olla aktiivisemmassa ja näkyvämmässä roolissa suhteessa ympäristön- ja eläintensuojeluun?
– Kirkkohan olemme me. Olettaisin, että aika moni kristitty on jo näiden asioiden suhteen aktiivinen.
Oikeus hyvään elämään
Myös eläinten huono kohtelu nousee yleiseen keskusteluun erilaisina aaltoina. Eläinaktivistit ovat tuoneet toistuvasti esiin erityisesti tuotantoeläinten huonoja olosuhteita.
– En näe turkistarhausta enää millään muotoa perusteltavissa olevana toimintamuotona.
Se on eettisesti kestämätön, mutta sitä perustellaan elinkeinopoliittisesti, ja valtio tukee alan yrittäjiä. Elinkeinona turkistarhaus on Suomen mittakaavassa hyvin marginaalinen. Yhtä hyvin valtio voisi maksaa palkkaa elinkeinosta luopuville yrittäjille kuin tukea taloudellisesti elinkeinon jatkumista.
– Useimmat tarhatut turkiseläimet ovat eläimenä aika lähellä koiraa. Jokainen koiranomistaja tietää, mitä se tarkoittaa.
Eläimet puhuttelevat lapsia
Raamatun maailmassa oli paljon eläimiä, ja lasten hengellisessä kirjallisuudessa eläinten kuvat ovat keskeisessä asemassa. Nooan Arkin eläimistä on tehty lukuisia kirjoja, samoin pyhän maan lampaista ja aaseista. Eläimet ovat aina puhutelleet lapsia.
Tänä vuonna ilmestynyt Lemmikkikotien rukouskirja (Kirjapaja) tarjoaa koko perheelle materiaalia, jossa eläimet ja luonto ovat tärkeässä roolissa. Luodeslampi on koonnut kirjan yhdessä Anna-Mari Kaskisen ja Sofia Tuomenvirran kanssa.
Luodeslampi kannustaa seurakuntia ottamaan lemmikit huomioon omassa toiminnassaan. Joissain seurakunnissa jo järjestetäänkin muun muassa lemmikkien siunaamisia, adventtihartauksia sekä sururyhmiä lemmikkinsä menettäneille.
– On inhimillistä ja hyvä miettiä, olisiko tällaiselle sururyhmälle tarvetta omassa seurakunnassa.
Sururyhmä paitsi lohduttaa, se myös jäsentää ihmisen ajatuksia ja tunteita. Meillä on elämänvaiheita, joissa tämän ja tuonpuoleisen raja tulee hyvin ohueksi. On hyvä, että surevalla ihmisellä on turvallinen ympäristö ja paikka, missä näitä asioita on lupa pohtia.
Teksti: Päivi Romppainen
Kuva: Tapani Romppainen
Artikkeli on tiivistelmä Juha Luodeslammen haastattelusta, joka on julkaistu kokonaisuudessaan Pieni on Suurin -lehdessä 6/2024 (ilmestyi 6.11.).
